Vastustajia ja kannatuslauluja


Suhteet toisiin joukkueisiin

Chelsean perinteiset inhotuimmat vastustajat ovat lontoolaisseurat Tottenham ja Arsenal, koska nämä isot joukkueet ovat pelanneet pitkään samalla sarjatasolla. Tottenham ei viime aikoihin asti voittanut Chelseaa liigassa Stamford Bridgellä yli 25:een vuoteen ja kotonaankin harvoin. Näiden paikallispelien tulos on yhä tärkein asia sarjasijoituksen jälkeen. Etelä-Lontoon Woolwichista alunperin kotoisin oleva Arsenal oli puolestaan hankala vastus vuosikymmeniä, kunnes viimeisen 15 vuoden aikana vaaka on kallistunut Chelsean hyväksi.

Muista pienemmistä paikallisvastustajista West Ham ja QPR eivät saa meiltä sympatiaa ja tunne on molemminpuolinen. 1970-luvun cupfinaalin ja kovan pelin takia "dirty" Leeds ei ole Chelsean kannattajien suosiossa. Millwallin kanssa kahinoitiin erityisesti 80-luvulla, mutta koska peli on siistiytynyt ja pelaamme eri sarjatasoilla, inhon sijaan suhde lienee nykyään enempi kunnioittava. Lähimpään naapuriin Fulhamiin suhtaudutaan suopeasti "pikkuveljenä" ja myös seuran uudelleen rakentanut AFC WImbledon on monen kakkossuosikki.

Chelsean kannattajat pitävät ManUn ja Liverpoolin kannattajia usein ylimielisinä heidän historiallisen menestyksensä korostamisen takia. Usein tähän liittyy myös se harhaluulo, että heidän joukkueensa on aikoinaan menestynyt ilman rahankäyttöä tai että menestys on merkityksetöntä ilman, että joukkue pelaa jollakin tietyllä pelityylillä. Chelsean kannattajien näkökulma on yleensä pragmaattinen: rahaa on aina käytetty paljon suhteessa kunkin aikakauden tuloihin ja paras pelityyli on se, jolla voitetaan mestaruuksia. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö kullakin joukkueella olisi oma ajoittain muuttuva tyyli ja kulloinkin voittavaa tyyliä ja pelaajia on pakko arvostaa. Hieman vastaavasti monia pännii Englannin ulkopuolella se, että Barcelona luulee olevansa enemmän kuin jalkapallojoukkue ("mes que un club"), vaikka nimitykseen on toki jalkapallon ulkopuolella ihan pätevät syyt. Ja rahalla siellä Espanjassakin pärjätään ja pelityylistä tingitään, jos menestystä ei useampaan vuoteen tule.

Joka tapauksessa on aina hyvä pitää mielessä, että seurojen keskinäisistä väleistä riippumatta jokaisen joukkueen kannattajista löytyy sekä hienoja sekä typeriä ihmisiä - ja värejä pitää aina tunnustaa.

Chelsean laulut

Kaikki alla mainitut laulut löytynevät Spotifystä tai Youtubesta. 


Ennen jokaista Chelsean kotipeliä kuulet stadionilla klassikkolaulun "Blue is the Colour".  Sama laulu Vexin Salmen sanoittamana on Suomessa lainattu HJK:n tunnuslauluksi ("Taas kansa täyttää..."). Toinen pre-match vakio on instrumentaalinen "Liquidator", jonka tahdissa fanit taputtavat rytmikkäästi ja huutavat "Chelsea" oikeassa kohdassa tunnelman nostattamiseksi.

Pelin aikana suosittuja Chelsealle tunnusomaisia kannatuslauluja peleissä ovat mm.

  • Carefree
  • Chelsea, Chelsea
  • Ten Men Went to Mow
  • We All Follow the Chelsea
  • Forever and ever / Keep the Blue Flag Flying High
  • Zigga Zagga Oi Oi Oi
  • Celery
  • Bouncy Bouncy (la la la la laa)
  • F**k em all (United, West Ham, Liverpool)

Tilanteesta riippuen saatat kuulla myös vaikkapa:

  • We Know Who We Are (Champions of England/Europe)
  • Top of the League (Having a Laugh)
  • Shall We Sing a Song for You?

Myös muilla käytössä olevia ovat (vaihda seuran nimi):

  • Super Chelsea
  • We Love You Chelsea
  • Come on Chelsea
  • You are my Chelsea

Lisäksi melkein kaikilla pelaajilla on omat laulunsa, vaikkakin monia ei ole vielä edes kuultu katsomien oltua tyhjillään pitkään koronan takia.  Klassikkoja ja yhä laulettavia ovat "Super Frankie Lampard", "John Terry has won the double", "Oh Dennis Wise", "Osgood (King of Stamford Bridge)" sekä Willian song (He hates Totnum). Ja tietysti myös valmentajan ja omistajan nimeä kuulee peleissä laulettavan.

Madnessin Suggs on suuri Chelsean kannattaja ja hän on tehnyt suositun Blue Day -kappaleen. Samoin suuren voiton jälkeen yleensä soitetaan Madnessin "One Step Beyond" -kappaletta ja pogotaan villisti.

Rakkaille vihollisille on lisäksi omia lauluja; mm. "We hate Tottenham" on tuttu chant, samoin kuin "In your Liverpool Slums" tai "Who the f**k are Man United". "You're not fit to referee" (ja sen rajummat versiot) kuulunevat useammallakin stadionilla.

Laulaminen on tietysti suositeltavaa otteluissa tunnelman nostattamiseksi mutta ei tietenkään pakollista. 

Seuran sankarit ja legendat

Pitkän historian myötä seuralla on paljon sankareita, mutta nostetaan tässä esiin muutama jostain näkökulmasta aikajärjestyksessä. Lisätietoja vaikkapa Wikipediasta.

ENNEN SOTIA

  • William "Fatty" Foulke, maalivahti 1905-06. 34 peliä. 140kg. Legendan mukaan Foulken takia keksittiin pallopojat hakemaan pallot. Yhdeksän perättäistä nollapeliä on yhä Chelsean ennätys.
  • George "Gatling Gun" Hilsdon, hyökkääjä 1906-1912. 164 peliä, 102 maalia eli selvästi lempinimensä arvoinen.

1950-LUKU

  • Roy Bentley, hyökkääjä 1947-56. 367 peliä, 152 maalia. Kapteenina ensimmäisessä liigamestaruudessa 1955. Kahdeksan kertaa Chelsean kauden paras maalintekijä.
  • Jimmy Greaves, hyökkääjä 1957-61. 169 peliä, 132 maalia. 43 maalia kaudessa (ennätys), 13 hattutemppua. Meidän poikia vaikka pelasikin myöhemmin pitkään Totnumissa.

1960-70 LUKU

  • Bobby Tambling, hyökkääjä 1959-1970. 370 peliä, 202 maalia, joista 164 liigassa (Chelsean ennätys). 
  • Peter "the Cat" Bonetti, maalivahti 1959-79. 729 peliä. Liigacup, FA Cup ja CWC. Yli 200 nollapeliä. Maailmanmestari vuodelta 1966. Nopea reagoimaan, kissamainen tyyli.
  • Ron "Chopper" Harris, puolustaja 1961-80. Ennätykselliset 795 peliä Chelseassa. Kuten lempinimikin kertoo, tämän miehen ohi ei helposti menty.
  • Peter Osgood, hyökkääjä 1964-74/78-79. 380 peliä, 150 maalia. Lahjakkaimpia ja charmikkampia Chelsean pelaajia koskaan. Patsas Stamford Bridgen edustalla; lempinimi "King of Stamford Bridge". Tuhkat haudattu stadionin eteläpäädyn pilkun alle.

1980-LUKU

  • Paul Canoville, laitahyökkääjä 1981-86. 103 peliä, 15 maalia. Chelsean ensimmäinen musta pelaaja, joka sai niskaansa paljon kuraa jopa omilta kannattajiltaan. Onneksi tällaista ei enää tapahdu.
  • Kerry Dixon, hyökkääjä 1983-1992, 420 peliä, 193 maalia. Kolmanneksi eniten maaleja Chelsean paidassa. Nosti chelsean kahdesti divarista mestaruussarjaan. Englannin 1986 MM-joukkueen jäsen.
  • Ken Bates, "Cuddly Ken", omistaja 1982-2003. Pelasti seuran gryndereiltä, rakensi Chelsean uuden stadionin, perusti Chelsea Pitch Ownersin ja aloitti seuran kultakauden. Kiistanalainen persoona, mm. halusi sähköaidat kentän laidalle faneja hillitsemään

1990-LUKU

  • Steve Clarke, puolustaja 1987-1998, 421 peliä, 10 maalia. Chelsean kauden pelaaja 1994.  Puolustuksen kulmakivi oikeana pakkina, myöhemmin apuvalmentajana Chelseassa sekä päävalmentajana mm. Skotlannin maajoukkueessa. 
  • Dennis Wise, keskikenttä 1990-2001, 445 peliä, 76 maalia. Taistelija, Chelsean 90-luvun hengen ruumiillistuma ja pitkäaikainen kapteeni pokaalien alkaessa kertyä. Chelsean kauden pelaaja 1998 ja 2000.
  • Ruud Gullit, keskikenttä 1995-1998, 63 peliä, 7 maalia. Valmentaja 1996-1998. Voitti melkein kaiken mahdollisen ennen tuloaan Chelseaan. Chelseassa voitti FA Cupin ja nimettiin kauden liigajoukkueeseen, mutta erityisesti aloitti vallankumouksen Chelseassa valmentajana tuomalla ulkomaisia huippupelaajia seuraan, uudistamalla ruokailutottumukset jne. Voittoprosentti valmentajana 49,4%.
  • Gianluca Vialli, hyökkääjä 1996-2000. 88 peliä, 40 maalia. Valmentaja 1998-2000. Mahtava ura myös ennen Chelseaan tuloa. Valmentajana voitti kolmessa vuodessa viisi pokaalia ja jatkoi Chelsean vallankumousta. Voittoprosentti valmentajana 53,2%.
  • Gianfranco Zola, hyökkääjä 1996-2003. 312 peliä, 80 maalia. Täydellinen herrasmies ja "Little Magician" mahtavalla pallotekniikalla, Jalkapallokirjoittajien Player of the Year 1997. Äänestetään yleensä seuran kaikkien aikojen suosituimmaksi pelaajaksi. Paidan numero 25 on jäädytetty Chelsean ainoana pelinumerona.
  • Marcel Desailly, puolustaja 1998-2004. 222 peliä, 7 maalia. Lempinimi the Rock, joten myös Chelsean puolustuksen kivijalka ja nuoren John Terryn mentori.  Maailmanmestari 1998, Euroopan mestari 2000. Chelsean ja Ranskan maajoukkueen kapteeni.
  • Mikael Forssell, hyökkääjä 1998-2005. 53 peliä, 12 maalia. Miklu saapui Chelseaan alle 20 vuotiaana ja oli suurimman osan ajasta lainalla. Hän ehti kuitenkin saada maineen supersubina, joka teki maaleja päästessään penkiltä kentälle. Valioliigan kuukauden pelaaja maalikuussa 2004 (pelatessaan Birminghamissa). Juhli viimeisessä pelissään kentällä Chelsean mestaruutta. Kulttilegenda ja Chelsea Supporters Finlandin kunniajäsen.

2000-LUKU

  • John Terry, puolustaja 1998-2017. 717 peliä, 67 maalia. "Captain. Leader. Legend." Englannin maajoukkuekapteeni. Eniten pokaaleja Chelsean kapteenina. Puolustajista eniten maaleja Valioliigassa. Mr. Chelsea, seuran oma kasvatti, jolla oli valtava merkitys joukkueen suoriutumiselle ja joukkuehengelle niin kentällä kuin pukukopissa. 
  • Frank Lampard (Jr), keskikenttä 2001-2014 / valmentaja 2019-2021. 648 peliä, 211 maalia (Chelsean ennätys). 106 maaottelua. Mm. FIFAn Player of the Year kakkonen 2005. Uefa Midfielder of the Year 2008. Lempinimi Super Frank. Paras keskikenttäpelaaja koskaan Valioliigassa. Piste. Lastenkirjailija. ;-) Voittoprosentti valmentajana 52,4%.
  • Roman Abramovich, omistaja 2003-. Suuri jalkapallon ystävä, joka ei ole säästänyt kustannuksissa nostaessaan Chelsean joukkueen ja sen stadionin ja harjoitusolosuhteiden tasoa. Haluaa rakentaa Chelsealle kestävän perinnön, joka jää elämään hänen jälkeensäkin.
  • Claude Makelele, keskikenttä 2003-2008. 217 peliä, 2 maalia. Niin hyvä puolustava keskikenttäpelaaja, että hänen mukaansa nimettiin pelipaikka ("Makelele-rooli").
  • Jose Mourinho, valmentaja 2004-07/13-15. Nosti seuran uudelle tasolle mm. voittamalla kolme Valioliigamestaruutta. Erittäin osaava valmentaja ja usein pelaajien suosikki, persoonallinen ja hurmaava, mutta ei oikein osaa olla väärässä tai hävitä. Voittoprosentti 63,5%.
  • Petr Cech, maalivahti 2004-15. 486 peliä, joista 220 nollapeliä. Valioliigassa näistä 443 peliä ja 202 nollapeliä, joka liigan ylivoimainen ennätys. Neljä Premier League Golden Glovea; Best European Goalkeeper kolmesti. Asenne ja pelitaidot parhaimmillaan. Eniten Chelseassa pelejä pelannut ulkomaalainen pelaaja.
  • Didier Drogba, hyökkääjä 2004-12/14-15. 381 peliä, 164 maalia. 10 maalia 10 finaalissa ja 10 pokaalia, joista se tärkein maali Mestarien liigan finaalissa 2012. Kaksi Valioliigan Golden Bootia.

2010-LUKU

  • Ashley Cole, puolustaja 2006-2014. 338 peliä, 7 maalia. 107 maajoukkuepeliä, Englannin vuoden maajoukkuepelaaja 2010. Neljä kertaa Valioliigan kauden joukkueessa, kahdesti Uefan kauden joukkueessa. Voittanut FA Cupin ennätykselliset 7 kertaa. Arsenalista Chelseaan siirtynyt ja kaiken voittanut vasen laitapakki, jonka ohi ei yleensä menty. 
  • Branislav Ivanovic, puolustaja 2007-2017. 377 peliä, 34 maalia. Kymmenen vuotta ja yhdeksän pokaalia. Maajoukkueensa kapteeni kipparoi myös Chelseaa ajoittain. Suurella sydämellä lujaa pelaava väkivahva luottopakki oikealla laidalla tai keskellä. Osasi syöttää ja tehdä maaleja - mm. Eurooppaliigan voittanut pusku Amsterdamissa 2013. Valittiin kahdesti Valioliigan kauden joukkueeseen. 
  • Eden Hazard, laitahyökkääjä 2012-19. 352 peliä, 110 maalia. Valioliigan kauden pelaaja 2014-15, fanien kauden pelaaja 2018-19. MM-kisojen toiseksi arvokkain pelaaja 2018. Viihdyttävä pallotaituri ja pelimies, joka teki paljon kauniita ja tärkeitä maaleja. Chelsean kauden pelaaja neljästi. 
  • Willian (Borges da Silva), laitahyökkääjä 2013-2020. 339 peliä, 63 maalia. Chelsean kauden pelaaja 2015-16 pääsi teknisellä taitavuudellaan puolustajien ohi ja teki sekä syötti vapareista monta hienoa maalia. Usein nosti esityksellään koko joukkueen tasoa. Kuuluisan laulun mukaisesti oli menossa Tottenhamiin ennen kuin Roman soitti ja sanoi, että tule Chelseaan. Ja Willian näki valon...
  • Cesar "Dave" Azpilicueta , puolustaja 2012- . Toistaiseksi 429 peliä, 14 maalia. Voittanut Chelseassa kaikki tärkeimmät pokaalit yhdeksän vuotisella urallaan. Toiseksi eniten Chelseassa pelejä pelannut ulkomaalainen pelaaja. Oikeana laitapakkina tai oikeana keskuspuolustajana pelaava väsymätön puurtaja, jonka taso ei heilahtele: Jose Mourinho olisi halunnut joukkueeseensa 11 Azpilicuetaa. Joukkueen kapteeni 2019-.
  • N'Golo Kante, keskikenttä 2016- . Toistaiseksi 218 peliä, 11 maalia. Valioliigan voittaja 2015-16 Leicesterissä ja heti seuraavalla kaudella Chelseassa. Valioliigan kauden pelaaja 2016-17, Maailmanmestari 2018, Mestarien liigan finaalin 2021 paras pelaaja. Box-to-box pelaaja, jonka energia ei lopu. Yleisesti pidetään maailman parhaana pallonriistossa ja vastustajan hyökkäysten keskeyttämisessä, mutta osaa myös rakentaa peliä. Vaatimaton,  kohtelias ja iloinen persoona, josta ei voi olla pitämättä.
Liity yhdistyksen jäseneksi